Meritaimenen heittokalastus

Meritaimen. Ajatus villeistä, myrskytuulten kuohuttamista harmaan meren tyrskyistä löytyvistä hopeakyljistä kuohuttaa myös kalastajan mieltä. Jäitä kuitenkin hattuun, sillä luonnonkudusta syntynyt, villi meritaimen on äärimmäisen uhanalaisena rauhoitettu kokonaan Suomenlahdella ja sisävesissä leveyspiirin 64°00’N eteläpuolella [1]. Villin meritaimenen tunnistaa rasvaevästään (Kuva 1). Rasvaevällinen meritaimen on rauhoitettu kokonaan kaikilla merialueilla vuodesta 2019 [1].

Kuva 1.  Kalastajan riemua. Villi meritaimen, joka vapautettiin vahingoittumattomana heti kuvauksen jälkeen

Istutettujen ja kalastettavaksi tarkoitettujen meritaimenten rasvaevä on leikattu pois (Kuva 2). Rasvaevättömiä meritaimenia voi siis huoletta kalastaa ja ottaa ruoaksi, kunhan ne täyttävät alamitan vähimmäisvaatimuksen 50 cm.

Kuva 2. Rasvaevätön (=istutettu) ja alamitan täyttävä meritaimen.

Kalastuspaine on etenkin pääkaupunkiseudulla paikoin kova. Kalastettavaa pitäisi kuitenkin riittää, sillä Suomessa istutetaan vuosittain n. miljoona meritaimenen poikasta [2]. Pelkästään Espoon merialueille istutetaan vuosittain kymmeniä tuhansia meritaimenia [3]. Uudenmaan Ely-keskuksen ylläpitämän istutustilaston mukaan Helsingin ja Espoon merialueelle on esimerkiksi vuosina 2014 ja 2015 istutettu 123340 meritaimenen poikasta (Taulukko 1).

Taulukko 1. Helsingin ja Espoon merialueelle vuosina 2014 ja 2015 tehdyt istutukset [3].

Vuosi Istutetut meritaimenet
Helsinki 2014 28873
Espoo 2014 39522
Helsinki 2015 14875
Espoo 2015 39080

Opettele millä

Ensin pitää tietää millä kalastaa. Meritaimenta kalastetaan tyypillisesti voimakasuintisilla lusikoilla (Kuva 3) tai viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi yleistyneillä sutjakkarunkoisilla ”kevennetyillä”, kaupallisilta mallinimiltään ”Rimpuloilla” (Kuva 4), ”Trutilla”, ”Vajokeilla”, ”Vekkuleilla” ym..

Kuva 3. Sølvkroket Salamander [4]
Nimensä kevennetty uistintyyppi on saanut lakkauksen ja maalipinnan alle, vieheen metallirunkoon, kiinnitetystä kevennemateriaalista, joka tuo uistimeen lisää nostetta; eli aiheuttaa uistimen hitaamman vajoamisen vedessä. Ominaisuus antaa kalastajalle enemmän mahdollisuuksia, kuten hitaamman uiton, matalamman veden kalastuksen, kalan iskurefleksin herättävät vaihtelevat vieheen uittotyypit jne. Kevennettyjä on kaikenmuotoisia: pitkiä ja solakoita (tuulenkalaimitaatiot), lyhyitä ja tanakoita (rannikkovaaput) sekä klassisia uistinmalleja mukailevia (Trutat ym.)

Kuva 4. Tyypillinen ja erittäin kalastava kevennetty: ”Rimpula” [5]
Vapa-kelayhdistelmällä olisi syytä pystyä heittämään pitkähköjä heittoja, sillä kalapaikat ovat usein matalikkojen ja karien tuntumassa, joihin ei veneellä halua ajautua. Samoin rannalta heitettäessä heittopituus on usein kriittinen.

Tarttuessaan uistimeen, meritaimen lähtee varsin usein näyttäviin hyppyihin. Hyvä meritaimenvapa on napakka, mutta riittävän joustava. Vapa voi olla kärki- tai kokotoiminen, kumpi näistä sopii paremmin, on makuasia. Vieheen painoluokaltaan vapa voi olla melkein mitä vain 7-60g väliltä. Tyypillinen painoluokka on 7-28 g, johon 95% taimenuistimista osuukin. Tärkeintä on, että kela-vapakombinaatio on tasapainoinen. Kelaksi käy mainiosti hyrrä- tai avokela; kokoluokitukseltaan n. 2500-3000. Siimaksi sopii esim. 0,12-0,20 mm kuitu- tai 0,30-0,35 mm monofiilisiima. Peruketta ei tarvita. Kuitusiiman hyvä puoli on erinomainen tuntuma, mutta heikkoutena täydellinen joustamattomuus (tätä voidaan kompensoida kokotoimisemmalla vavalla). Monofiililla on päinvastaiset ominaisuudet: suuren venymän takia heikko tuntuma kalaan, mutta vastaavasti venymä tasoittaa kalan tempoiluja. Jälleen: makuasia.

Opettele milloin

Toiseksi on tiedettävä milloin kalastaa. Meritaimenen tyypillistä kalastusaikaa ovat kevät ja syksy. Talvella on luonnollisesti vaikea heittokalastaa ja kesällä taimen vetäytyy syviin vesiin – usein heittokalastajan ulottumattomiin – ja niitä saadaan harvakseltaan lohenuistelun yhteydessä avomereltä.

Keväällä sesonki on parhaimmillaan huhtikuusta toukokuuhun tai veden lämpötilan ollessa 3-12 asteen välissä. Loppuvuoden high-season sijoittuu yleensä loka-marraskuussa tai veden lämpötilan laskiessa alle 12 asteen. Kautta jatkuu pitkälle joulukuulle asti, jos syksy on leuto. Tällöin voi vielä haaveilla ”joulukalasta”, eli itse pyydetystä tuoreesta meritaimenesta joulun graavi- tai savukalapöytään. Ai sitä polleutta ja ylpeyttä, jos tämä onnistuu!

Opettele mistä

Kolmanneksi kannattaa opetella missä kalat lymyävät. Likimain kaikille heittokalastettaville taimenpaikoille yhteistä ovat kivikko- ja kalliorannat, matalikot ja karikot.

Keväällä meritaimenia kannattaa etsiä ”lämpötaskuista”, eli melko tarkkaan rajatuista alueista, joissa veden lämpötila on selvästi ympäröiviä vesialueita korkeampi (Kuva 3). Tällaisia lämpötaskuja ovat mm. matalat – etelään avautuvat – lahdet, jossa aurinko on päässyt lämmittämään vettä muuta ympäristöä lämpimämmäksi. Lämpötila-anturin sisältävä kaikuluotain on tällaisten paikkojen löytämiseksi aivan oleellinen kapistus. Veden lämpötilan noustessa yli 12 asteen kannattaa suunnata jo lahtien ulkopuolelle karikoiden ja ulompien luotojen rannoille.

Kuva 3. Kevään meritaimenpaikka [6]
Alkusyksystä meritaimen löytyy todennäköisimmin uloimmilta luodoilta, matalikoilta ja karikoilta (Kuva 4). Hyvässä paikassa pitäisi löytyä syvää vettä vieressä ja avomeri lähellä. Tällöin toimii mm. klassinen tyrskykalastus, kun aallot kuohuttavat kivikoita tai kallioita ja alueella on runsaasti pintavirtausta ja hapekasta vettä. Syksyllä toimivat kivikkorannat, tyrskyt ja luotojen sekä isojen kivien taakse mainingeista syntyneet peilit. Tuulisella säällä myös tuulen suunnalla on merkitystä. Saarten tai luotojen niemenkärkien taakse muodostuu virtauksia, joista on hyvät mahdollisuudet löytää kaloja. Etsi siis saaria, joiden rannan suuntaisesti tuuli puhaltaa ja kalasta rannan jälkeisiä matalikkoja. Syksyn edetessä meritaimen tulee yhä sisemmäksi saaristoa ja aivan loppukaudesta kalat löytyvät usein sisäsaariston kivikkorantojen rantavesistä.

Kuva 5. Alkusyksyn vyöhyke meritaimenen kalastukselle [6]

Opettele miten

Epäsäännöllisesti kelaten. Vaihtelevin uittotekniikoin. Vajotuksin. Pysäytyksin.

Meritaimen ei ole hauki. Hauki iskee monesti samalla silmänräpäyksellä, kun uistin losahtaa veteen. Meritaimen ei. Heitä viehe oletetun kalapaikan ohi tai yli – älä päälle. Pyri uittamaan viehe oletetun ottipaikan yli ja tee pysäytyksiä koko sisäänkelauksen ajan tarpeeksi usein! Kelaus, stoppi, kelaus, stoppi. Toista uittotyyliä koko vieheen sisäänkelauksen ajan. Etenkin puikkomaisen kevennetyn tai rannikkovaapun uintia voi vielä tehostaa kevyillä vavan kärjen nykäisyillä. Tee AINA veneen vierellä viimeinen pysäytys! Todella usein kala seuraa aivan veneen viereen ja sen voi saada vielä iskemään. Meritaimen käy hyvin usein ”kopauttamassa” vieheitä. Kelattaessa pysy herkistyneenä pienille tuntemuksille siimassa. Kopaisut voivat olla hyvin kevyitä, eikä ikinä ole täyttä varmuutta, hipaisiko viehe rakkolevän lehteä vai oliko kyseessä meritaimenen näykkäisy. Jos on pienikin epäily, että kyseessä saattoi olla kala, keskity uittotekniikkaan: kiihdytä kelaamista ja pysäytä. Siellä missä on yksi, on usein monta. Monesti kaloja on samassa paikassa useampia, varsinkin keväällä. Jos saat kalan tai tärpin, niin jatka kalastusta samalla alueella.

Lähteet

[1] Maa- ja metsätalousministeriö. Pyyntimitat ja rauhoitukset. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://mmm.fi/kalastuslaki/pyyntimitat-ja-rauhoitukset

[2] Helsingin Sanomat 30.3.2015. Saatavilla 27.9.2018 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002812748.html

[3] Raportti: Helsingin ja Espoon edustan merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuosina 2014 ja 2015. Kala- ja vesitutkimus Oy. Saatavilla 27.9.2018 https://www.portofhelsinki.fi/sites/default/files/attachments/RAPORTTI_Helsingin_ja_Espoon_merialueen_kalataloudellinen_yhteistarkkailu.pdf

[4] LureShop EU. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://www.lureshop.eu/solvkroken-salamander-allround-sd-8-1cm-24g.html

[5] Rimpula Uistin. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018  https://www.facebook.com/rimpula.fi/

[6] Google Maps sateliittikuva. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://www.google.com/maps

Venekalastuskilpailu 12.9.2015

Tapiolan Kalakerhon perinteinen venekalastuskilpailu pidettiin lauantaina 12.9. saaritukikohta lähtö- ja maalipaikkana. Kisaan ilmottautui yhteensä kahdeksan venekuntaa ja niissä yhteensä kolmetoista ansioitunutta kalastajaa.

Jo aiemmin paljon ennen kilpailupäivää oli virinnyt jäsenten keskuudessa keskustelua siitä, miten uudemmilla ja nykyaikaan paremmin istuvilla säännöillä voisimmekaan järjestää tämänvuotisen kisan vanhojen kalasaaliin kokonaispainon punninnan sijasta.
Kilpailun alussa kävimme runsasta mutta antoisaa keskustelua säännöistä, ja päädyimme siihen että kaikkien eri kalalajien yhteismitta ratkaisee paremmuuden siten, että punnitukseen saa kukin venekunta halutessaan tuoda näytille kaksi haukea, kolme kuhaa ja viisi ahventa sekä lisäksi jonkun n.s. jokerilajin edustajan. Sovimme myös, että on mahdollista valokuvata saaliit mittatikun päällä ja esittää kuva maalissa. Lisäksi noudatimme vanhaa tapaa kalastaja/ vapa/ syötti soveltaen kuitenkin niin että ne kolme venekuntaa joissa oli vain yksi osanottaja saivat kalastaa kahdella vavalla yhtä aikaa.

Kilpailu käynnistyi mitä mukavimmassa lämpöisessä auringonpaisteessa aamulla klo 10.00, ja päättyi iltapäivällä klo 15.00 takaisin saaritukikohdassa. Tällä kertaa lähes kaikki venekunnat toivat mittaukseen haukia ja ahvenia ja jopa yksi lahnakin jokerina oli mittauksessa mukana.

Tulokset muodostuivat venekunnittain seuraaviksi:

1. Vesa Tilli ja Mikko Hirvensalo: Kaksi haukea yhteensä 80 cm,
2. Leo-Kalevi Linden: Kolme ahventa ja yksi lahna yht. 76 cm,
3.Päivi ja Harri Tuominen: Yksi hauki 62,5 cm,
4.Harri ja Jaakko Pakarinen: Kaksi ahventa yht. 47,5 cm,
5. Kari Mann ja Markku Tapiola: Yksi hauki 35 cm,
6. Sami Töytäri sekä Lassi Partanen sekä Markku Sarholm yhdessä Miikka Vinnikaisen kanssa jäivät tällä kertaa valitettavasti ilman tulosta.

Palkintojen jaon jälkeen riitti kaikilla hauskoja juttuja eväiden syönnin yhteydessä koskien päivän kalatapahtumaa ja sopimiamme sääntöjä, jotka tuntuivat sopivat tähän kisaan oikein mukavasti. Lisäksi keskusteluissa vilahteli vielä uusiakin sääntöehdotuksia jatkoon tälle venekalastuskilpailulle, mutta niistä varmasti tulee vielä lisääkin keskustelua myöhemmin tapaillessamme saaritukikohdassa.

Kiitos kaikille osanottajille! terv. Markku Tapiola

Kuhakisa 2015 – rapskua

Tapiolan Kalakerho r.y.:n perinteeksi muodostunut vuotuinen kuhakisa pidettiin lauantaina 25.7.2015. Lähtö- ja maalipaikaksi oli luonnollisesti sovittu kerhon saaritukikohta. Kisa-ajaksi oli sovittu klo 17 – 21 välinen aika, jota myös sää suosi miedon tuulen ja puolipilvisen kelin valitessa.

Kilpailuun ilmottautui yhteensä viisi venekuntaa henkilömäärän kohotessa yhdeksään toinen toistaan kovempaan kakamieheen. Valitettavasti tänä vuonna yhtään naispuolista osanottajaa ei ilmaantunut kilpailuun.

Säännöiksi sovimme 1 vapa / 1 kuva / henkilö, mutta kuitenkin painouistin + vaappu oli sallittua. Sovimme myös että alamitta kuhille on 42 cm ettei tule kysymystä siitä onko k.o. saalis saatu Espoon vai Kirkkonummen puolelta. Lisäksi sovimme että punnitukseen klo 21 tuodaan vain siis ylämittaiset ja paremmuusjärjestyksen ratkaisee kalasaaliin yhteispaino grammoissa.

Venekuntien saapuessa kisa-ajan loputtua tukikohtaan punnitustilaisuuteen, oli hämmästys suuri: Yksikään viidestä venekunnasta ei tuonut yhtään mittakalaa mukanaan, joten yhdessä totesimme että tämä oli tällainen kuha -kisa tällä kertaa.
Näin todettuamme päätimme yksimielisesti, että jätämme Seppo Suurosen kisaan järjestämät palkinnot jakamatta, ja jaamme ne sitten tulevan syksyn Venekalastuskilpailussa 12.9. palkintoina.

Kiitos kaikille osanotosta!

Terv. Markku Tapiola

Venekalastuskilpailu 13.9.2014

Tapiola Kalakerho ry:n Venakalastuskilpailu

Tapiolan Kalakerhon perinteeksi muodostunut Venekalastuskilpailu pidettiin lauantaina 13.9. klo 10.00  15.00 välisenä aikana. Lähtöpaikkana kilpailuun toimi jälleen tukikohtamme Morsiussaari miltei täysin uusituin laituri- ja grillikatosvarusteineen. Puoliaurinkoinen mutta lämmin sää helli tietysti kilpailijoita, mutta samalla se sekä pohjois-koillisesta puhaltanut tuuli asettivat kyllä kilpailijoiden taidot koetukselle.

Ennen nimellisen lähtölaukauksen ampumista suoritettiin leppoisessa mutta kuitenkin tarkassa ohjaajakokouksessa sääntöjen sopiminen. Ne noudattelivat kauttaaltaan vanhaa perinnettä:

-Ensinnäkin sovittiin, että kaikki venekunnat ja kalastajat noudattavat yleisesti hyväksyttyjä eri kalalajien alamittoja vesialueet huomioiden,

-Toiseksi sovittiin sääntö, että yksi henkilö / yksi vapa / yksi syötti,

-Kolmanneksi sovittiin, että lopputuloksen ratkaisee kaikkien kalojen yhteispaino, ja

-Neljänneksi sovittiin että ilmoittamatta ei poistuta kisoista kesken kilpailuajan ja että kukaan ei myöhästy punnituksesta.

Välittömästi sääntöjen sopimisen jälkeen vain muutama minuutti aamun klo 10.00 jälkeen kaikkiaan seitsemän venekuntaa ja niissä yhteensä yksitoista ammattikalastajan elkein liikehtinyttä kalastajaa suuntasivat kuka mihinkin suuntaan suurien kalansaaliiden toivossa. Kaikki ilmansuunnat näyttivät olevan lähtijöille yhtä houkuttelevia niin, että hetken kuluttua kaikki venekunnat olivat kadonnet maisemiin. Yhä lisääntynyt aurinkoinen ilma ja ajoittain jopa kovahko pohjoistuuli asettivat kaikkien kilpailijoiden kalastustaidot todella kovalle koetukselle.

Punnitustilaisuudessa koimme pienen, mutta miellyttävän yllätyksen. Kilpailun nimittäin voitti, lähes ammattimaisesti kaikkien paljon kokeneiden kalastajien nenän edestä, kilpailun nuorin osanottaja:     Harri Pakarinen,  Onneksi olkoon vielä kerran kaikkien osanottajien puolesta! Hänen tulos oli selvästi  ainoana omalla kilo-luvullaan yhteistuloksen ollessa 2.095 kg. Tähän tulokseen riitti nuorella `ammattilaisella` yksi ainoa hauki. Kokonaisuutena kisassa saaliiksi saatiin yhteensä 14 ahventa ja 9 haukea.  Kiitos kaikille osallistuneille, nähdään samoissa merkeissä ensi vuonna!

Venekalastuskilpailun lopulliset tulokset:

Sijoitus Henkilö Venekunta Tulos / Kalat

1 Harri Pakarinen J.&H.Pakarinen 2.095 kg / 1 hauki
2 Harri Tuominen Jeanette 1.160 kg / 1 hauki + 1 ahven
3 Leo-Kalevi Linden XANA 1.150 kg / 13 ahventa
4 Kari Mann Mann 1.095 kg / 1 hauki
5 Sami Töytäri Töytäri 1.090 kg / 2 haukea
6 Päivi Tuominen Jeanette 0.685 kg / 1 hauki
7 Jari Nukarinen Jeanette 0,675 kg / 1 hauki
8 Jaakko Pakarinen J.&H.Pakarinen 0.455 kg / 1 hauki
9 Pekka Vasenius T&V 0.425 kg / 1 hauki
10 Markku Tapiola T&V 0.0 kg / Ei kaloja, mukana 5 h
11 Lassi Partanen Saukko 0.0 kg / Ei kaloja, mukana 3,5 h

Terveisin  Markku Tapiola

Iloinen kalakuvakilpailu 2014

Ideana on, että seuramme jäsenet ottaisivat persoonallisia, iloisia kalastukseen ja merielämään liittyviä kuvia kauden aikana. Kilpailukuvan oheen tulisi liittää muutaman lauseen mittainen tarina tilanteesta sekä kuvaajan nimi. Kuvat tarinoineen tulee toimittaa 1.11.2014 mennessä sähköpostitse posti@tapiolankalakerho.fi. Kaikki kuvat julkaistaan kerhon verkkosivuilla, joten pidäthän huolen, että kuvissa mahdollisesti esiintyvät henkilöt antavat siihen suostumuksensa. Viisi parasta kuvaa palkitaan Rapalan hienoilla vieheillä, jotka jaetaan syyskokouksen yhteydessä. Valinnan suorittaa kalakerhon kunniapuheenjohtaja Jukka Leino. Kaikki mukaan kuvakisaan!

Kuva 1 (Kuvaaja Lauri Tiainen, Kesäkuu 2014). Yön pimein hetki, iltarusko hämärtyy Pohjois-Ruotsin erämaajärven ylle, kohta laskeutuu usva, kalat tuikkivat, pintaperho häviää kalvon alle…

Kiiruna 2014 - Tunturijärvi iltaruskossa - Lauri

Kuva 2 (Kuvaaja Lauri Tiainen, Toukokuu 2014, Espoonlahti). Eemeli 2v sai onkeensa hurjan ”vonkaleen”. Kuten kuvasta näkyy, voi kalastus olla kovaa hommaa nuorelle miehen alulle. Myöhemmin kävi kylläkin ilmi, että tämä vonkale oli paakku levää, mutta elämys oli sitäkin vahvempi.

Eemelin vonkale - Lauri Tiainen 2014

Kuva 3 (Kuvaaja Lauri Ruokoranta, Kesäkuu 2014, Kiiruna, Ruotsi)
Suuntasimme juhannuksen vieton jälkeen Kiirunan alueelle Davva -joelle. Reissuun lähdettiin jo viidettä kertaa ja aiemmat reissut ovat olleet kalaisia, tosin ne on tehty aina vasta heinäkuun lopulla. Odotukset olivat luonnollisesti korkeat. 1200 kilometrin ajon ja 11 kilometrin patikoinnin jälkeen tuttu joki näyttäytyi aamukolmen auringossa kipakassa pikkupakkasessa.

Ruokoranta Kuva 0

 

 

 

 

 

 

Kuva 4.1 ja 4.2 (Kuvaaja Lauri Ruokoranta, Kesäkuu 2014, Kiiruna, Ruotsi)
Alkupäivinä syötti ei kelvannut, mutta huikeissa maisemissa se ei juuri haitannut.

Ruokoranta Kuva 1

Ruokoranta Kuva 2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 5 (Kuvaaja Lauri Ruokoranta, Kesäkuu 2014, Kiiruna, Ruotsi)
Sen verran hiljaista oli, että porotkin naureskelivat meille. Erityisen kutkuttavaksi tilanteen teki jatkuvat näköhavainnot harreista, joille ei kelvannut mikään arsenaalista löytynyt lippa tai perho.

Ruokoranta Kuva 4

 

 

 

 

 

 

Kuva 6 (Kuvaaja Lauri Ruokoranta, Kesäkuu 2014, Kiiruna, Ruotsi)
Syönti alkoi kuitenkin heräillä ja näköhavainnoille saatiin katetta!

Ruokoranta Kuva 5

 

 

 

 

 

 

Kuva 7 (Kuvaaja Lauri Ruokoranta, Kesäkuu 2014, Kiiruna, Ruotsi)
Erityisen kovaa kauppatavaraa oli kärsinyt 9 grammainen Bete Lotto, jollaisen isänikin lopulta veisteli.

Ruokoranta Kuva 8

 

 

 

 

 

 

Kuva 8.1 ja 8.2. (Kuvaaja Lauri Ruokoranta, Kesäkuu 2014, Kiiruna, Ruotsi)
Perinteistä liekkiharjusta sai tästä alkaen työntää naamaan vähintäänkin riittävästi, mutta päätyi pannulle myös vaihtelua.
Ruokoranta Kuva 9

Ruokoranta Kuva 10

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 9 (Kuvaaja Lauri Ruokoranta, Kesäkuu 2014, Kiiruna, Ruotsi)
Viikon reissu alkoi taittua lopputaipaleelleen ja oli jälleen aika jättää väliaikaiset hyvästit Davvan ja Lainion koskille ja suvannoille. Ensi kertaa jälleen odotellessa.
Ruokoranta Kuva 11