Kalakerhon kevät ohjelman mukaisesti tänäkin vuonna 16hengen reipas kalastusporukka suuntasi merelle kalastamaan. Mukaan saatiin myös muutama nuoriso jäsen. Tänä vuonna ajankohdaksi sovittiin 15.-17.5. ja kohteeksi valikoitui Särkisalo ja sieltä Ylöstalon vuokramökit (https://www.ylostalo.fi/fi/vuokramokit/). Kerho oli vuokrannut kaksi 8hengen mökkiä seuran käyttöön aivan rannan tuntumasta. Mökkikylän veneenlaskuramppi ja satama palvelivat hienosti kalastajien tarpeita.
Kelit olivat vuoden aikaan nähden lämpöiset ja pääosin tuulet heikkoja. Ehkäpä tästä johtuen, kalan löytyminen ei ollut itsestään selvyys. Venekunta toisensa jälkeen tahkosi isoa aluetta läpi pääosin heikoin tuloksin. Paikan löytäminen tuotti monille harmaita hiuksia. Joitain tärppejä koettiin taimen kalassa, seurioita oli ja tuli veneeseen asti jokunen hauki, kuha ja ahvenkin. Silakan litkaaminen sen sijaan oli lapsellisen helppoa ja tämähän sopi porukan nuorisolle vallan hyvin.
Perjantai ja Lauantai päättyivät kuitenkin saaliin puolesta pääosin tappion puolelle joskin hyvillä mielin. Catering palvelut hoitivat maittavat illalliset molempina iltoina ja ruokailua pystyi tekemään terassilla ilta-auringon vielä lämmittäessä väsyneitä kalastajia.
Saattoi siinä jokunen kalastaja käydä tutustumassa paikallisen ravitsemusliikkeen palveluihinkin hiljaisen kalastuspäivän tauolla.
Sunnuntai aamu valkeni hieman viileämpänä, sumuisena ja pilvisenä, tuulen nostaessa nopeuttaan. Osa porukasta suuntasi vielä vesille paremman kalan saaliin toivossa. Ja alkoihan se kala hieman paremmin puraistakkin. Jotakin komeampia haukia nousi veneisiin, kuhia ja ahvenia myös. Isoimpana 90cm pitkä 7,2kg painanut hauki.
Hieman nihkeästä kalan tulosta huolimatta, reissu oli onnistunut. Särkisalo tarjosi loistavat puitteet aktiiviselle kalastukselle oli kiinnostuksen kohde sitten hauki, kuha, ahven, silakka tai vaikkapa taimen. Porukassa oli hyvä meininki ja kokemuksia jaettiin aktiivisesti sekä päivän aikana, että illallisen äärellä.
Tapiolan Kalakerhon venekalastuskisa pidettiin lauantaina 21.9.2019. Kisan aloitus, sääntöjen sopiminen ja saaliiden mittaus tapahtui saaritukikohdassamme. Kisa käytiin aamun klo 10.00 ja iltapäivän klo 15.00 välisenä aikana. Sää tuona lauantaina oli pilvinen tuuli oli mieto, eikä sadettakaan saatu itse kisan aikana kun pienet kuurot siellä täällä, joten odotukset hyviin kalasaaliisiin olivat korkealla osanottajien mielissä ja antoivat odottaa mukavia kalastustapahtumia.
Kisaan saaritukikohtaan ilmoittautui neljä venekuntaa. Säännöiksi sovittiin venekohtainen kisa vapa per kalastaja -periaatteella, ja kalojen yhteispituus ratkaisi. Mittaukseen hyväksyttiin kaloja seuraavasti: 1 hauki, 3 ahventa, 1 kuha ja 1 jokerikala oman valinnan mukaan. Alamitan täyttävät kalat voi tietysti ottaa saaliiksi, mutta kilpailukalan kuvaaminen mitan päällä riitti, mikäli kalan halusi vapauttaa.
Ihmetys kisan päätyttyä osanottajien joukossa oli melkoinen, sillä tulokset muodostuivat seuraavanlaisiksi: Tulos Venekunta/ henkilöt Tulos 1. Juha Paasi ja Mika Vanari Hauki 70 cm 2. Antti Rousi Hauki 69 cm 3. Harri ja Jaakko Pakarinen Hauki 44 cm 4. Sami Töytäri ja Markku Tapiola Ei tulosta
Palkinnoksi kisan voittaja sai upeita käsintehtyjä Rimpula Uistimia syksyn meritaimenkauteen.
Vaikka sää ja keli kisan alussa tuntui suotuiselta hyvien kalasaaliiden kannalta, ei mittaus- ja palkintojenjakotilaisuuteen saatu kuin nuo yllä mainitut kolme haukea. Mitä ihmettä mahtaa olla tapahtunut Espoonlahden vesialueilla kun saalis kaikilla venekunnilla jäi todella vähäiseksi. Ei voi syyttää edes tuultakaan, sillä se oli todella mieto vaikka puhalsikin luoteen suunnasta. Joka tapauksessa Kiitos kaikille osanottajille ja kalaisia syysreissuja! Tapaamme näissä merkeissä taas vuoden kuluttua!
Meritaimen. Ajatus villeistä, myrskytuulten kuohuttamista harmaan meren tyrskyistä löytyvistä hopeakyljistä kuohuttaa myös kalastajan mieltä. Jäitä kuitenkin hattuun, sillä luonnonkudusta syntynyt, villi meritaimen on äärimmäisen uhanalaisena rauhoitettu kokonaan Suomenlahdella ja sisävesissä leveyspiirin 64°00’N eteläpuolella [1]. Villin meritaimenen tunnistaa rasvaevästään (Kuva 1). Rasvaevällinen meritaimen on rauhoitettu kokonaan kaikilla merialueilla vuodesta 2019 [1].
Kuva 1. Kalastajan riemua. Villi meritaimen, joka vapautettiin vahingoittumattomana heti kuvauksen jälkeen
Istutettujen ja kalastettavaksi tarkoitettujen meritaimenten rasvaevä on leikattu pois (Kuva 2). Rasvaevättömiä meritaimenia voi siis huoletta kalastaa ja ottaa ruoaksi, kunhan ne täyttävät alamitan vähimmäisvaatimuksen 50 cm.
Kuva 2. Rasvaevätön (=istutettu) ja alamitan täyttävä meritaimen.
Kalastuspaine on etenkin pääkaupunkiseudulla paikoin kova. Kalastettavaa pitäisi kuitenkin riittää, sillä Suomessa istutetaan vuosittain n. miljoona meritaimenen poikasta [2]. Pelkästään Espoon merialueille istutetaan vuosittain kymmeniä tuhansia meritaimenia [3]. Uudenmaan Ely-keskuksen ylläpitämän istutustilaston mukaan Helsingin ja Espoon merialueelle on esimerkiksi vuosina 2014 ja 2015 istutettu 123340 meritaimenen poikasta (Taulukko 1).
Taulukko 1. Helsingin ja Espoon merialueelle vuosina 2014 ja 2015 tehdyt istutukset [3].
Vuosi
Istutetut meritaimenet
Helsinki
2014
28873
Espoo
2014
39522
Helsinki
2015
14875
Espoo
2015
39080
Opettele millä
Ensin pitää tietää millä kalastaa. Meritaimenta kalastetaan tyypillisesti voimakasuintisilla lusikoilla (Kuva 3) tai viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi yleistyneillä sutjakkarunkoisilla ”kevennetyillä”, kaupallisilta mallinimiltään ”Rimpuloilla” (Kuva 4), ”Trutilla”, ”Vajokeilla”, ”Vekkuleilla” ym..
Kuva 3. Sølvkroket Salamander [4]Nimensä kevennetty uistintyyppi on saanut lakkauksen ja maalipinnan alle, vieheen metallirunkoon, kiinnitetystä kevennemateriaalista, joka tuo uistimeen lisää nostetta; eli aiheuttaa uistimen hitaamman vajoamisen vedessä. Ominaisuus antaa kalastajalle enemmän mahdollisuuksia, kuten hitaamman uiton, matalamman veden kalastuksen, kalan iskurefleksin herättävät vaihtelevat vieheen uittotyypit jne. Kevennettyjä on kaikenmuotoisia: pitkiä ja solakoita (tuulenkalaimitaatiot), lyhyitä ja tanakoita (rannikkovaaput) sekä klassisia uistinmalleja mukailevia (Trutat ym.)
Kuva 4. Tyypillinen ja erittäin kalastava kevennetty: ”Rimpula” [5]Vapa-kelayhdistelmällä olisi syytä pystyä heittämään pitkähköjä heittoja, sillä kalapaikat ovat usein matalikkojen ja karien tuntumassa, joihin ei veneellä halua ajautua. Samoin rannalta heitettäessä heittopituus on usein kriittinen.
Tarttuessaan uistimeen, meritaimen lähtee varsin usein näyttäviin hyppyihin. Hyvä meritaimenvapa on napakka, mutta riittävän joustava. Vapa voi olla kärki- tai kokotoiminen, kumpi näistä sopii paremmin, on makuasia. Vieheen painoluokaltaan vapa voi olla melkein mitä vain 7-60g väliltä. Tyypillinen painoluokka on 7-28 g, johon 95% taimenuistimista osuukin. Tärkeintä on, että kela-vapakombinaatio on tasapainoinen. Kelaksi käy mainiosti hyrrä- tai avokela; kokoluokitukseltaan n. 2500-3000. Siimaksi sopii esim. 0,12-0,20 mm kuitu- tai 0,30-0,35 mm monofiilisiima. Peruketta ei tarvita. Kuitusiiman hyvä puoli on erinomainen tuntuma, mutta heikkoutena täydellinen joustamattomuus (tätä voidaan kompensoida kokotoimisemmalla vavalla). Monofiililla on päinvastaiset ominaisuudet: suuren venymän takia heikko tuntuma kalaan, mutta vastaavasti venymä tasoittaa kalan tempoiluja. Jälleen: makuasia.
Opettele milloin
Toiseksi on tiedettävä milloin kalastaa. Meritaimenen tyypillistä kalastusaikaa ovat kevät ja syksy. Talvella on luonnollisesti vaikea heittokalastaa ja kesällä taimen vetäytyy syviin vesiin – usein heittokalastajan ulottumattomiin – ja niitä saadaan harvakseltaan lohenuistelun yhteydessä avomereltä.
Keväällä sesonki on parhaimmillaan huhtikuusta toukokuuhun tai veden lämpötilan ollessa 3-12 asteen välissä. Loppuvuoden high-season sijoittuu yleensä loka-marraskuussa tai veden lämpötilan laskiessa alle 12 asteen. Kautta jatkuu pitkälle joulukuulle asti, jos syksy on leuto. Tällöin voi vielä haaveilla ”joulukalasta”, eli itse pyydetystä tuoreesta meritaimenesta joulun graavi- tai savukalapöytään. Ai sitä polleutta ja ylpeyttä, jos tämä onnistuu!
Opettele mistä
Kolmanneksi kannattaa opetella missä kalat lymyävät. Likimain kaikille heittokalastettaville taimenpaikoille yhteistä ovat kivikko- ja kalliorannat, matalikot ja karikot.
Keväällä meritaimenia kannattaa etsiä ”lämpötaskuista”, eli melko tarkkaan rajatuista alueista, joissa veden lämpötila on selvästi ympäröiviä vesialueita korkeampi (Kuva 3). Tällaisia lämpötaskuja ovat mm. matalat – etelään avautuvat – lahdet, jossa aurinko on päässyt lämmittämään vettä muuta ympäristöä lämpimämmäksi. Lämpötila-anturin sisältävä kaikuluotain on tällaisten paikkojen löytämiseksi aivan oleellinen kapistus. Veden lämpötilan noustessa yli 12 asteen kannattaa suunnata jo lahtien ulkopuolelle karikoiden ja ulompien luotojen rannoille.
Kuva 3. Kevään meritaimenpaikka [6]Alkusyksystä meritaimen löytyy todennäköisimmin uloimmilta luodoilta, matalikoilta ja karikoilta (Kuva 4). Hyvässä paikassa pitäisi löytyä syvää vettä vieressä ja avomeri lähellä. Tällöin toimii mm. klassinen tyrskykalastus, kun aallot kuohuttavat kivikoita tai kallioita ja alueella on runsaasti pintavirtausta ja hapekasta vettä. Syksyllä toimivat kivikkorannat, tyrskyt ja luotojen sekä isojen kivien taakse mainingeista syntyneet peilit. Tuulisella säällä myös tuulen suunnalla on merkitystä. Saarten tai luotojen niemenkärkien taakse muodostuu virtauksia, joista on hyvät mahdollisuudet löytää kaloja. Etsi siis saaria, joiden rannan suuntaisesti tuuli puhaltaa ja kalasta rannan jälkeisiä matalikkoja. Syksyn edetessä meritaimen tulee yhä sisemmäksi saaristoa ja aivan loppukaudesta kalat löytyvät usein sisäsaariston kivikkorantojen rantavesistä.
Kuva 5. Alkusyksyn vyöhyke meritaimenen kalastukselle [6]
Meritaimen ei ole hauki. Hauki iskee monesti samalla silmänräpäyksellä, kun uistin losahtaa veteen. Meritaimen ei. Heitä viehe oletetun kalapaikan ohi tai yli – älä päälle. Pyri uittamaan viehe oletetun ottipaikan yli ja tee pysäytyksiä koko sisäänkelauksen ajan tarpeeksi usein! Kelaus, stoppi, kelaus, stoppi. Toista uittotyyliä koko vieheen sisäänkelauksen ajan. Etenkin puikkomaisen kevennetyn tai rannikkovaapun uintia voi vielä tehostaa kevyillä vavan kärjen nykäisyillä. Tee AINA veneen vierellä viimeinen pysäytys! Todella usein kala seuraa aivan veneen viereen ja sen voi saada vielä iskemään. Meritaimen käy hyvin usein ”kopauttamassa” vieheitä. Kelattaessa pysy herkistyneenä pienille tuntemuksille siimassa. Kopaisut voivat olla hyvin kevyitä, eikä ikinä ole täyttä varmuutta, hipaisiko viehe rakkolevän lehteä vai oliko kyseessä meritaimenen näykkäisy. Jos on pienikin epäily, että kyseessä saattoi olla kala, keskity uittotekniikkaan: kiihdytä kelaamista ja pysäytä. Siellä missä on yksi, on usein monta. Monesti kaloja on samassa paikassa useampia, varsinkin keväällä. Jos saat kalan tai tärpin, niin jatka kalastusta samalla alueella.
