Tähän jos voisitte laitella viime kauden fiiliksiä jäiden sulamista ootellessa. Kuvia? Mukavimmat saaliit ja reissut? Kivat havainnot saaresta ja luonnosta?
- Hangon läntinen heinäkuussa 2012
Fiiliksiä kaudelta 2012
Pilkkikausi 2013
Tässä olisi oiva paikka jakaa pilkkikokemuksia tältä talvelta. Kommentoikaa alle.
Siian onginta
Siian onginta on rentoa puuhaa. Kohta on taas kausi parhaimmillaan. Ohessa MTV3:n artikkeli aiheesta.
Siika nyt onkijoiden tavoitteena
Herkullisen valkolihaisen lohikalan siian ongintakausi käynnistyy jäiden lähtiessä. Ensimmäiset saaliit saadaan merialueen virtapaikoista jääpeitteen vielä verhotessa merenlahtia. Virta-paikkojen sulat ja hieman ympäristöään lämpimämmät vedet houkuttelevat harvasukasmadot ja muut siikojen herkkupalat alueelle.
Veden lämmetessä ja jääpeitteen väistyessä kalastuskausi jatkuu, kunnes särkikalat ja ahvenet valtaavat kalapaikat. Normaalisti siikaa tulee onkimalla jäiden lähdöstä toukokuun alkupuolelle asti. Siianonginta on suosituinta Suomenlahden ja Saaristomeren merialueella, mutta myös muualta merialueelta sekä järviltä saadaan saalista. Saaliskalat painavat yleensä 200 grammasta kiloon. Suurimmat onkisiiat ovat painaneet hyvän matkaa yli kaksi kiloa.
Kalaa saadaan parhaiten sora- ja kivikkopohjaisilta rannoilta, joissa veden virtaus pitää pohjan puhtaana. Erittäin hyviä paikkoja ovat sorapohjaiset virtaavat salmet ja saarten välit sekä lahdet. Suosittuja kalapaikkoja ovat lossirannat sekä virtaavat salmet, joihin pääsee kätevästi autolla. Upeita rauhallisia kalapaikkoja on tarjolla veneellä liikkuvalle kalastajalle.
Pohjaonginnan kalastustekniikka on varsin yksinkertainen. Kalastus tapahtuu heittämällä heittokalastusvälineillä paino ja syötti pohjaan. Sitten laitetaan vapa rannalle pystyyn ja odotetaan, milloin vavan kärki alkaa täristä kalan viedessä syöttiä.
Tavallinen 2-2,5-metrinen virvelivapa soveltuu ongintaan mainiosti. Kelaksi käy tavallinen umpi- tai avokela. Heittopainona käytetään yleensä lyijypainoa. Painon alapuolelle laitetaan leikari estämään painon liukuminen syöttiin kiinni. Leikariin sidotaan noin metrin mittainen monofiiliperuke, jossa on pienehkö yksihaarakoukku. Syötteinä käytetyimpiä ovat madot. Kalastusvälineliikkeistä saa ostaa kasvatettuja tunkiolieroja. Myös itse kaivetut madot kelpaavat siioille.
Kalareissulle kannattaa ottaa mukaan muutama varapaino, koukkuja, leikareita ja perukesiimaa. Lisäksi saalista varten jäillä tai kylmäpattereilla varustettu kylmälaukku.
Siikaa heittokalastusvälinein kalastettaessa tulee 18-64-vuotiaiden lunastaa kalastuksenhoitomaksu sekä läänikohtainen viehelupa tai vesialueen omistajan lupa. Läänikohtaisella luvalla saa käyttää yhtä vapaa.
Lähde: http://www.mtv3.fi/matkailu/kotimaa/kalastus.shtml/kalauutiset?630045
Nyt kuhavesille
Kuhavedet avautuvat aivan kerhomme saaren kupeesta Espoonlahdelle päin. Kauniina kesäiltoina Espoonlahdella käy kalojen molskeen lisäksi melkoinen uistelijoiden vilinä. Kaikki mahtuu sekaan kunhan muistetaan reilut pelisäännöt. Kovin montaa vapaa ei kannata ahnehtia ja levittäjien käyttö on syytä pitää minimissään. Kalastajan on myös muistettava, että purjeveneitä tulee väistää….vähintäänkin sen takia ettei ylimääräistä natinaa kalastajia kohtaan nostettaisi.
Kireitä siimoja! Pistetään kuhafileet kuumaksi grillissä, kun saaressa tavataan!
Alla SVK:n kuhavinkit:
————————————————————-
Kuhakannat ovat vahvat lähes kaikkialla ja kuhaa on nyt runsaasti useimmissa
suurissa järvissämme Oulujärveä myöten sekä eteläisen Suomen rannikolla.
Vesien lämmettyä ja kuhien kudun mentyä ne syövät ahneesti ja tarttuvat
vieheisiin. Uistelijan ja heittokalastajan kannattaakin nyt suunnata
kuhapaikoille.
Alkukesästä kuha oleskelee matalammilla ja ensiksi lämpiävillä vesialueilla.
Lämmittelemässä olevan kuhan voi tavoittaa heittokalastusvälineillä jopa
päivällä auringon lämmittämien kivien ja luotojen läheisyydestä. Päivisin
kuhat oleskelevat yleensä pohjan lähellä, mistä niitä voi parhaiten
tavoitella jigeillä tai syvänne- ja painouistimilla. Kuhavieheet voivat olla
hyvin värikkäitä ja fluorisoivia. Keltaisen, oranssin, kullan ja valkoisen
sekä kirkkaassa vedessä sinisen sävyt ovat kuhalle ottavia viehevärejä.
Sopiva viehekoko on haukiviehettä selvästi pienempi, vain 9-13 cm, sillä
kuha on pienisuinen kala kuten ahvenkin.
Vetouistimella kuhia saa alkukesästä parhaiten aivan pintavedestä
matalikoiden ja karikoiden läheisyydestä. Paras uisteluaika kuhalle on
illalla auringonlaskun jälkeen ja aamuvarhain, heinäkuussa läpi yönkin.
Kesän edetessä ja vesien lämmettyä syvemmältä ovat parhaita kuha-alueita
syvänteiden pintavedet sekä syvännealueiden luotojen reunamat. Loppukesällä
kuhat oleskelevat päiväaikaan syvemmällä, jolloin niiden tavoittamiseen
uistimella tarvitsee painosyvääjän tai syvätakilan.
Yli puolivuosisataa sitten kalastusasetuksella säädetty kuhan 37 cm alamitta
ei vastaa nykyajan tutkimustietoa kuhan lisääntymiskoosta taikka tuottavasta
pyyntikoosta. Onneksi useat kalastusalueet ovat määränneet kuhan alamitaksi
45 cm. Tämä on otettava huomioon kuhaa uisteltaessa tai muutoin
pyydettäessä.
Kuhan verkkokalastus kannattaa jättää kylmän veden aikaan, sillä kuha kuolee helposti verkkoon ja pilaantuu nopeasti. Kesällä kuhan saa varmimmin elävänä käsiteltäväksi viehekalastusvälineillä. Tainnutuksen jälkeen kuha pitäisi verestää välittömästi, suolistaa kun veri on poistunut, ja jäähdyttää jo veneessä kylmälaukkuun varatuilla jäillä.
Lähde: SVK
Täkyraksi kalastuksen syötit
Täkyraksi kalastus on nostanut päätään viimeisen kymmenen vuoden aikana kovasti. Se on sekä hauskaa että tehokasta. Alla Ottotäky tmi porukan tarjoamat erilaiset syötit erilaisille petokaloille.
Ottotäky-syötteinä käytetään Pohjois-Karjalan puhtaissa vesissä kasvaneita salakoita, kuoreita, muikkuja, särkiä sekä särjestä ja siioista leikattuja fileitä. Syötit pakataan vakuumipakkauksiin, joissa on koosta riippuen 6-10 syöttiä.
SALAKKA – varma valinta tilanteeseen kuin tilanteeseen
Salakka (Alburnus Alburnus) on särkikaloihin kuuluva kala, joka soveltuu kaikenlaiseen syöttikalastukseen kaikille petokaloille. Salakka toimii erinomaisesti sekä sisävesillä että merellä. Siihen iskevät niin lohet ja taimenet kuin kuhat ja hauetkin. Salakka on muodoltaan sulavalinjainen ”torpedo”, joten siihen saa helposti letkeän ja ottavan uinnin. Vähärasvaisena kalana salakka kestää vetoa muita syöttikaloja pidempään. Salakan suomut kestävät hyvin käsittelyä ja hopeanhelmiäisenä hohtava kylki säilyttää kiiltonsa pitkään. Jotain salakan kyljen kiillosta kertoo se, että vielä 1900-luvun alussa salakan suomujen guaniinikiteistä valmistettiin tekohelmiäistä.
Ottotäky-salakoita myydään alle 10 senttimetrin pituisista pikkusyöteistä aina lähes 20 sentin ”merimalleihin” saakka.
KUORE – tuoksuva herkku nirsoille kaloille
Lohikaloihin kuuluva kuore (Osmerus Eperlanus) on erikoisherkku nirsoille petokaloille. Erityisen menestyksekkäästi kuoretta on käytetty lohikalojen ja kuhan pyynnissä. Kuoreen valttina on tuoksu, jota muilla kaloilla ei ole. Joskus juuri kuoreen tuoksu voi olla se viimeinen petokalan iskun laukaiseva tekijä.
Uinnin säätäminen pitkulaiseen kuoreeseen vaatii hiukan kokemusta, mutta ei ole suinkaan vaikeaa. Kuore on lihaltaan kohtuullisen pehmeä, joten sen käsittelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ottotäky-kuoreita myydään 8-15 senttimetrin mittaisina.
MUIKKU – lohikalojen erikoissyötti
Sisävesien arvokalana tunnettu muikku (Coregonus Albula) on erityisesti lohikalojen herkkua. Lohikaloihin itsekin kuuluva muikku on rasvainen kala, jonka suomut ovat pieniä ja irtoavat valitettavan herkästi. Muikun käsittelyssä onkin oltava tarkkana. Ottotäky-muikkuja myydään 10-18 senttimetrin mittaisina.
SÄRKI – hauen herkkua
Kovapintainen ja punasilmäinen särki (Rutilus Rutilus) on erityisesti haukea pyytävän syöttivalinta. Punaeväinen hopeakylki houkuttelee haukea kirkkaudellaan ja leveällä sivuprofiilillaan. Kelpaa särki toki myös kuhalle ja lohikaloillekin.
Suureen särkeen saa helposti laiskan uinnin, joka vetää suurhaukia puoleensa. Ottotäky-särkiä on saatavilla 10-20 senttimetrin pituuksissa.
FILE – valmiiksi tehty annospala
Valmiiksi fileraksihuppuun sopivaksi leikattu file on helppo saada uimaan. Ei muuta kuin file huppuun ja menoksi. File toimii erinomaisesti lohikaloille houkutuslevyjen perässä vedettynä, mutta kelpaa mainiosti myös ilman houkuttimia. Erittäin ohueksi pyrstöpäästään leikattu file on myös vastustamaton annospala suurkuhille.
Ottotäky-fileitä leikataan sekä siioista että särjistä. Fileitä on saatavilla kokoluokassa 12-20 senttimetriä.
AHVEN – helleajan erikoisuus
Ahven (Perca Fluviatilis) on kestävä syötti hauen pyyntiin. Panssari-Pertiksi nimitetty ahven toimii hyvin myös lohikaloille erityisesti vesialueilla, joilla muikku tai kuore on vähissä. Joillakin järvillä järvilohet ottavat innokkaasti ahveneen, vaikka tarjolla olisi myös muikkua. Yleensä järvilohien ahvenaika rajoittuu kesähelteille.
Ottotäky-ahvenia pakataan 8-12 senttimetrin pituisina.
Lähde: http://www.ottotaky.fi